Sivut

24. syyskuuta 2013

Meidän kestovaipparalli

Kyllä tämä on meidän juttu, nämä kestovaipat. Meikäläinen saa kiksejä kauniista vaipoista, vaippapyykin pesemisestä, vaippakuorien neulomisesta ja ompelemisesta, vaippojen täyttämisestä, vaippojen vaihtamisesta. Vaipat sitä ja vaipat tätä. Kotiäiti, jonka harrastuksena on.. vaipat.

Meillä vaipparalli on tällaista..

Lempparina on taskuvaipat, joihin laitetaan sisään imuksi harso+lisäimu (parhaita on serkulta saadut bambucollege(?)-lipareet). Harsotkin on käytettynä ostettuja tai saatuja, joten imukyky on niissä hyvä. Taskuvaippojen lisäksi käytetään harsovaippa+villahousut, harsovaippa+kuorivaippa tai sisävaippa+lisäimu+kuorivaippa -komboja. Mutta ennemminkin hätävarana niitä.

Yleensä täytän vaipat valmiiksi suoraan narulta niiden kuivuttua, joten vaipan vaihto on yhtä simppeliä kuin kertakäyttöisen vaipan kohdalla. Hoitopöytä toimittaa nykyään lähinnä kissan tähystystornin ja vaippojen säilytyspaikan virkaa, vaipat vaihdetaan ja puetaan siellä, missä satutaan olemaan.


Käytön jälkeen vaipasta huuhtaistaan kakat pois. Tarvittaessa sipaistaan isompiin läiskiin sappisaippuaa ja käytetään luonnonkuituista harjaa apuna.

Likavaipat kuivataan sukkatelineessä vessassa. Suihkuverhon taakse on hyvä kätkeä tilataideteos vieraiden katseilta. ;) Kuivuttuaan tiputellaan vaipat omaan likapyykkikoriin odottamaan pesua (Haaveissa löytää kaunis ja käytännöllinen likakori). Kuivana likavaipat ei haise. Mandariinin tuoksuinen eteerinen öljy on huuhteluaineen korvikkeeksi tuomaan tuoksua pyykkiin, ja omaksi iloksi saatan tipauttaa pisaran myös likavaippoihin, josta mukavan raikas tuoksu leviää vessaan.


Vaippapyykkiä pestään suurinpiirtein joka toinen päivä, joten pyykinkuivausteline(et) on olennainen osa olkkarin sisustusta. Harsot, imut ja taskuvaipat kuivaa nopeasti, aamulla pestyt saa illalla jo taitella uudestaan valmiiksi vaipoiksi. Viime yöksi kokeilin pyykkikoneen ajastinta, ja aamulla minua odotti puhdas koneellinen vaippapyykkiä. Hiphuraa. Siitä sitten vaipat lähtee uudelle kierrokselle.



Lonkkalastan vuoksi taskuvaipat on kokoa M tai L. Onneksi oli niitäkin jo jemmassa! Mitenkään muuten lonkkalasta ei ole kestovaippojen käyttöön vaikuttanut. Toki täytyy olla tarkkana, ettei lastan alle jää muhimaan mitään, vaan iho pysyy kuivana. Mutta sama homma olisi myös kertseillä. Iho on pysynyt vauvalla hyvänä, eikä ohivuotoja ole sattunut kuin pari (vääränlainen imu, tukossa ollut käytettynä ostettu taskuvaipan fleecepinta ja pissavehkeiden osoittaminen väärään paikkaan). Turakaiset on pysyneet vaippojen sisällä sataprosenttisesti. Vaippoja on kierrossa noin 25, mikä on reilu määrä. Kunhan päästään tuosta häkkyrästä (viiden viikon päästä), aion käyttää enemmän harsoja, sisävaippoja ja merinovillahousuja.  Testattiin niitä viimeksi, kun lasta saatiin kontrolliaamuna ottaa pois. Ja voi miten ihanan pehmeä ja pieni paketti niistä tuli. Ja eihän sitä tiedä, istuuko taskuvaipat pojalle ilman lonkkalastaa.


Ps. Meillä on puolisattumalta alettu harrastaa myös vessahätäviestintää, mikä vauvan tyytyväisyyden lisäksi pienentää myös pyykkivuorta. Vessahätäviestinnän vuoksi taskuvaipat on pop, sillä ne on nopea riisua ja pukea.

4 kommenttia:

  1. Kiva, että vaipat on päässeet käyttöön ja toimivatkin vielä!
    (Pitäis vaan älytä pysyä täältä sun blogista pois, kun alkaa itselläkin tulla hinku päästä hypistelemään taas vaikka noita vaippoja... Vauvasta puhumattakaan.)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kattavasta postauksesta, tästä sai paljon hyviä vinkkejä :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin oikeastaan tykkäsin vaipparallista kestovaippojen kanssa. Vaikka minulla ei ollut sitä itse tekemisen ulottuvuutta niissä, niin oli jotenkin hienoa, että sai koota aina kuhunkin tarpeeseen sopivimman kombon, eikä harmittanut vaihtaa vaippaa tarvittaessa tiheästikään.

    Vaikka olinkin perehtynyt vessahätäviestintään jo raskausaikana, niin meilläkin vauva luonnostaan ohjasi siihen suuntaan: lirautti pissat aina hoitopöydälle vaippaa riisuttaessa. Pikkuvauva-aikana tämä johti siihen, että odotettiin aina, että se pissa tulee, kehuttiin lasta tästä ja heitettiin suojafroteealusta pesuun. Enemmän taidettiin pikkuvauva-aikana pestä niitä suojafroteita kuin itse vaippoja... Ja sitten, kun suojamuovifotee eri enää ollut riittävän imukykyinen pissamäärien kasvettua, siirryttiin pitämään lasta potan yläpuolella ja pissattamaan siihen. Kuivaksi neitokaisemme oppi 1v 6 kk ikäisenä, eikä potalla käymisestä koskaan tullut lapselle peikkoa. Oli vessahätäviestinnän harrastamisesta toki paljon vaivaa, mutta pääosin se oli mukavaa ja palkitsevaa ja tietenkin säästi luontoa paljolta.

    VastaaPoista

Kiitos sanoistasi!