Sivut

16. kesäkuuta 2014

Ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun saakka


Tämä on ollut kasvunpaikka opiskelijasta työn kautta kotiäidiksi. Melkein viisi vuotta, jonka aikana on opeteltu kuvaamaan, neulomaan palmikoita ja villatakkeja, leipomaan, laittamaan kasvisruokaa, kyökkimään ryytimaalla, on opeteltu ompelemaan vauvanvaatteita ja kestovaippoja. Ihmetelty pientä Vilpuria.

Annettavaa ehkä olisi, paljonkin. Mutta minusta on tullut ujo. En ole varma, kuinka paljon haluan kertoa ja tuntuisi turhalta pyöritellä asioita vain puolella lauseella, avoimuus unohtaen. Joten nyt on aika kiittää, niiata ja vilkuttaa. Pyörittelen päässäni lausetta, jolla päätän nurinpäin-blogin viimeisen postauksen. Sanon, että kiitos teistä joka ikisestä lukijasta ja kommentista. Aika yksinäistä täällä olisi ollut ilman teitä.

15 kommenttia:

  1. No oi, juttujasi on ollut kiva lukea. Samoja juttuja minäkin olen vähän miettinyt ja aikaa miulla ei näytä olevan nyt riittävästi blogia varten. Hidasta päivittelyä. :) Mukavia kesäpäiviä ja hyvää jatkoa. Jospa kohdataan jossain täällä netin ihmeellisessä maailmassa :)

    VastaaPoista
  2. Oho! No mutta, kiitos, ja hei sitten!

    VastaaPoista
  3. No voi sinua. Miulla oli pari vuotta blogihiljaisuutta tässä jossain välissä ja sitten aktivoiduin taas. Mutta toivottavasti kohtaamme muualla täällä internetin ihmemaassa :) Ihanaa jatkoa sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  4. Kiitos sinulle. Olen viettänyt blogisi parissa monta mukavaa ja mielenkiintoista hetkeä! Ymmärrän silti syysi lopettaa. Itse en ole omaa blogia samasta syystä koskaan edes aloittanut. Oikein ihanaa jatkoa sinulle ja pienelle perheellesi. - Anna

    VastaaPoista
  5. Voih, tulee ikävä! Kiitos kuitenkin ja hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
  6. Blogin pitämisessä on aina monta dilemmaa.. julkisuuskysymykset eivät niistä niitä pienimpiä. Olen tykännyt, kun olet niin avoimesti omana itsenäsi kertonut kaikesta. Elelyt ja oleilut vauvan kanssa ovat riemastuttaneet minua suuresti, aina oppii ja kuulee jotain uutta! Vähän harmillista vaikkakin täysin ymmärrettävää tämä.. Mukavia vessahätäviestintöjä sinne, ehkä joskus jossain taas.. kuka tietää.

    VastaaPoista
  7. (Näköjään oon taas eilen unohtanut kommentoidessa laittaa "en ole robotti"-vahvistuksen, joten tässä uudestaan.)

    Voi höh, sun juttuja on ollut tosi kiva lueskella! Toisaalta ymmärrän kyllä päätöksen, koska itsekin painin samojen asioiden ja ajatusten kanssa. Ihanaa ja aurinkoista jatkoa teille! :)

    VastaaPoista
  8. Voi harmi, on ollut niin kiva lukea sun juttuja täältä. Mut ymmärrän kyllä, en itsekkään avaudu blogissani kaikesta, enkä kyllä viimeaikoina ole edes kerinnyt koko hommaan. Onneksi on face kuitenkin =)

    VastaaPoista
  9. No voihan vitsi. Ymmärrän kyllä tosi hyvin :) Ihanaa jatkoa :)

    VastaaPoista
  10. Sua oli kiva lukea! Mutta ymmärrän kyllä syyt tälle :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos ihanasta blogista, oot ilahduttanut monesti =) Hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
  12. niin samat mietteet täällä päässä ollu monta vuotta. mutku sitä blogia on niin kiva silti pitää. mutta ei sinne mitään tekstiä tuu kun mitään yksityistä ei sinne halua :( niihän se menee.

    VastaaPoista
  13. Kiitos ihanista jutuista ja hetkistä, joita blogisi välityksellä olet jakanut! Kaikkea hyvää teille! <3

    VastaaPoista
  14. Kiitos! Oli mukava kulkea kanssasi kappaleen matkaa ja lukea juttuja elämästänne. Kaikkea hyvää koko perheelle, onnea, iloa ja aurinkoista kesää!

    VastaaPoista

Kiitos sanoistasi!